Slummit jatkaa Keniassa paisumistaan. Ratkaisua ongelmaan ei tunnu kenelläkään olevan – eikä aina edes tahtoa sen löytämiseksi.
Raamatullisesta nimestä huolimatta Sinain slummi Nairobissa Keniassa muuttui maanantaina syyskuun 12. päivänä helvetiksi.
Yön tunteina Kenya Pipeline Companyn öljyvaraston putkistosta pääsi vuotamaan noin 100 000 litraa öljyä, joka huuhtoutui rankkasateiden mukana sadevesiviemäreihin ja niitä myöten pieneen Ngong-jokeen.
Joki laskee Sinain slummin läpi, missä paikalliset kiiruhtivat sankoin joukoin keräämään mustaa kultaa kanistereihinsa. Hieman ennen aamuyhdeksää, luultavasti tupakan tumpista, öljy räjähti palamaan.Ainakin 120 ihmistä kuoli ja 160 loukkaantui.
Tuhkan laskeuduttua on alkanut syiden ja syyllisten etsintä. Tapahtuneen perimmäinen syy on kuitenkin selvä: köyhyys.
Köyhyys ajaa ihmisiä slummeihin, mutta äärimmäinen köyhyys ajaa ihmisen Sinain kaltaiseen slummiin, joka sijaitsee öljyputken ja voimalinjan välissä.
Jälkikäteen on helppo sanoa onnettomuuden vain odottaneen tuloaan. Nairobin slummeissa on pelkästään tämän vuoden aikana riehunut lukuisia pieniä ja ainakin kaksi suurempaa tulipaloa.
Kaksi vuotta sitten Nakurun kaupungin lähellä tapahtui hyvin Sinain tyyppinen onnettomuus, kun ihmiset ryhtyivät keräämään kaatuneesta öljyrekasta valunutta kallisarvoista nestettä. Poliisi eristi alueen, mutta öljyä pääsi keräämään pientä lahjusta vastaan. Tästä kaikki eivät pitäneet, ja öljyiseen maahan heitetty tulitikku johti yli 120 ihmisen kuolemaan.
Slummipaloissa palokunta on varsin voimaton. Tuli leviää vauhdilla vieri viereen rakennetuissa röttelöissä, eikä paloautoilla ole juurikaan asiaa kapeille kujille.
Nairobin kaupungilla on palomiehiä alle 100 ja paloautoja kahdeksan, joskin toimintakunnossa niistä on arvioiden mukaan kerrallaan vain 3–5. Palokunnan keskimääräinen vasteaika on 30 minuuttia. Kun kyseessä on 3,5 miljoonan asukkaan metropoli, Itä-Afrikan talouden ja liikenteen keskus, jossa kaiken lisäksi pitää päämajaansa YK:n asuinyhdyskuntaohjelma UN-HABITAT, varautumisaste on täysin riittämätön.
Sinain suurpalo on herättänyt keskustelun slummien turvallisuudesta ja niissä vallitsevista olosuhteista.
Erilaisia slummien parannusohjelmia on toki ollut käynnissä sekä hallituksella että kansainvälisillä järjestöillä jo pitkään. Esimerkiksi UN-HABITAT:illa, jonka tehtäviin kuuluu slummiutumisen ehkäiseminen muun muassa kaupunkisuunnittelun ja lainsäädännön kehittämisen keinoin, on pelkästään Nairobin slummeissa kahdeksan eri hanketta.
Slummiutuminen on kuitenkin moniulotteinen ongelmavyyhti, jonka syihin ei yksittäisillä hankkeilla pystytä pureutumaan.
Aina ongelmien ratkaisemiseksi ei löydy edes todellista tahtoa. Yleisesti nimittäin tiedetään, että esimerkiksi monet virkamiehet omistavat vuokra-asuntoja slummeissa. Niin kauan kun tilanne pysyy ennallaan, ne ovat tuottoisa sijoitus: UN-HABITAT on laskenut tyypillisen slummiasunnon – tai käytännössä huoneen – rakennuskustannuksiksi keskimäärin 15 000 shillinkiä eli 150 euroa. Vuokraa tällaisesta asunnosta saa 1 000–1 500 shillinkiä eli 10–15 euroa kuukaudessa.
Eräiden ennusteiden mukaan pääkaupunki Nairobin väkiluvun, joka on tällä hetkellä 3,5 miljoonaa, odotetaan lisääntyvän kahdella miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt Nairobin asukkaista arviolta 600 000–1,2 miljoonaa asuu slummeissa.
Nairobin slummeista tunnetuin on kyseenalaista kunniaa Afrikan suurimpana slummina nauttiva Kibera. Arviot sen asukasmäärästä liikkuvat 200 000 ja 500 000 välillä.
Kolme muuta suurinta slummia ovat Mukuru, Mathare ja Korogocho, joissa kussakin asuu 100 000–200 000 ihmistä. Sinain slummissa asukkaita arvioidaan olevan noin 50 000, näistä sadat nyt kodittomia.
Monet Nairobin slummeista sijaitsevat hyvin riskialttiilla paikoilla, kuten öljyputkien, voimalinjojen ja rautateiden varsilla, joten uutta onnettomuutta voidaan pitää vain ajan kysymyksenä.
Junan suistuminen raiteilta on jo aiheuttanut onnettomuuksia Kiberassa, jossa hökkelit on rakennettu aivan radan viereen. Mitumban slummi, joka sijaitsee Wilsonin, Afrikan vilkkaimman pienkonekentän reunalla, on toistaiseksi välttynyt onnettomuuksilta. Sinain slummissa osa hökkeleistä on rakennettu öljyputken päälle.
Slummin asukkaiden tiedetään aiemminkin keränneen putkista ja öljyvarastolle jonottavista tankkiautoista tihkunutta öljyä, joten täysin yllätyksenä onnettomuutta ei voida pitää.
Mutta kuka on perimmäinen syyllinen Sinain katastrofiin? Itselleen elantoa hankkineet köyhät slummin asukkaat, Kenya Pipeline Company vai maan hallitus, jolla ei ole ollut tarjota ratkaisua slummiongelmaan?
Mikä on ihmisen oma vastuu, jos hän on valmis vaarantamaan henkensä – vaikkakin henkensä pitimiksi?
Keinot slummiolojen parantamiseksi ovat Keniassa vähäiset. Jää nähtäväksi, tekeekö Nairobin kaupunki tai maan hallitus mitään slummien paloturvallisuuden tai oman katastrofivalmiutensa parantamiseksi.
Tavalliset nairobilaiset eivät Sinain onnettomuuden jälkeen onneksi aikailleet lähteä luovuttamaan verta, ja paikallinen Punainen risti organisoi nopeasti apukeräyksen. Vastaavalla tavalla yksittäiset kansalaiset ja yritykset organisoivat kuukausi sitten pikavauhtia Kenyans for Kenya -keräyksen Pohjois-Kenian kuivuudesta kärsiville alueille.
Jussi Laurikainen
Kirjoittaja työskentelee Suomen suurlähetystössä Nairobissa. Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.
Päivitetty 1.11.2011
